_.novellit.__

Tarinoita, joita kirjoitan instagramiin yllä olevalla nimellä ?

Kyynel osa 32

on 6.8.2017

Herään jossain paikassa. En lainkaan muista missä. Katselen ympärilleni. Valkoinen huone: Valkoiset tyhjät seinät, pieni ikkuna katonrajassa, valkea katto, valkea lattia ja valkea ovi, jossa on kalterit joiden välistä näkee ulos sekä tämä valkea taso, jolla istun. Nousen ylös ja ryntään ovelle, mutta jään ranteistani kiinni johonkin. Katson ranteisiini. Kummatkin kädet ovat kahlittuna ketjulla kiinni seinässä, mutteivat onneksi kiinni toisissaan. Astun toisen ketjun yli ja yritän päästä muulla kehollani lähemmäs ovea nähdäkseni missä olen. Työ ei kuitenkaan tuota tulosta. *Pahus…* Yritän muuttua lepakoksi, mutten onnistu vaan sen sijaan saan ranteisiini sähköiskuja. *Sittenhän joku saa luvan antaa minulle vastauksia. ”Hei onko siellä ketään?!” yritän huutaa, mutta kurkustani kuuluu vain pieni ääni. Epätoivoisena menen takaisin sängylle, vai mikä se nyt onkaan, ja lysähdän siihen istumaan. Muistikuvat alkavat palata mieleeni. *Olen toivemaailmassa, yritin paeta, mutta jokin osui niskaani ja nyt olen täällä…* Koetan niskaani kahlitulla kädelläni ja huomaan siinä hieman turvotusta. *Minut tainnutettiin?! Olenko minä nyt jossain toivemaailman vankilassa?* Painan kasvoni käsiini ja poskelleni vierähtää kyynel. *Miksi elämäni pitää olla tällaista? Liikaa valintoja, liikaa vaaroja, liikaa väärinkäsityksiä, liikaq valheita, liikaa hyljeksintää! Miksen vain voisi olla tavallinen ihminen? Tai miksen voisi vain kuolla pois? En kestä tätä enää!* Itken hiljaa itsekseni. Huoneen ovi aukeaa kolisten ja nostan kasvoni käsistäni ja jään tuijottamaan huoneeseen saapunutta enkeliä silmät kyynelissä. ”Mitä sinä haluat?” yritän kysyä, muttei ääntä edelleenkään kuulu. ”Tulet mukaani”


Kaikki osat

Tarinat


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

11 − = 1