_.novellit.__

Tarinoita, joita kirjoitan instagramiin yllä olevalla nimellä ?

Kyynel osa 31

on 6.8.2017

”Minne olemme menossa?” kysyn Marcukselta lepakkona hänen selästään. Marcus vilkuilee koko ajan ympärilleen pysyen vaiti. *Ei siellä näy mitään muuta kuin pilviä okei?* ”Kysyin että minne olemme menossa?” kysyn melkein huutaen. ”Shh! En voi kertoa!” Marcus hyssyttelee. Alan mököttää. *No tuosta saikin paljon selvää…* ”Olemme pian toivemaailman ja todellisuuden portilla.” Marcus toteaa. Katson eteenpäin. *Onpas lepakkona vaikea nähdä… mitä opin koulussa biologian tunnilla lepakoista? Ne kaikuluotaavat!!!!* Mietin hetken, miten se onnistuu ja jotenkin saan mielikuvan, miten se tapahtuu. Päästän äänen, joka tulee pian takaisin. Päähäni piirtyy kuva edessä tulevasta. Tosiaan! Olemme pian portilla! Siirryn aivan omiin ajatuksiini miettien mitä kaikkea muuta voin lepakkona tehdä… Äkkiä Marcus pysähtyy kuin seinään. Kaikki mielikuvani katoavat ja huomaan meidän tulleen saarretuksi aivan joka puolelta. ”Pahus” Marcus tuhahtaa. Yksi erittäin vihaisen näköinen enkeli pyrähtää luoksemme. ”Teidät on pidätetty” enkeli sanoo vakavasti. *Jaa sinä olet joku poliisiheppu vai?* Tulee hetken hiljaisuus ja Marcus liikahtaa. ”Pakene kun tuo poliisi on pois tieltä” hän kuiskaa. Katson veljeäni kysyvästi, mutta ennen kuin ehdin kysyä mitään, Marcus hyökkää poliisienkelin kimppuun ja antaa minulle tilaisuuden paeta. ”Mene Amanda!” Marcus huudahtaa. Pyrähdän lentoon ja suuntaan kohti porttia. Juuri ennen porttia piikki osuu niskaani ja kylmät väreet ravistelevat kehoani. Tunnen kuinka kehoni valahtaa veltoksi ja muutun taas ihmiseksi. Silmissä pimenee, enkä kuule tai tunne enää mitään.


Kaikki osat

Tarinat


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

29 + = 32